Tää viikko on mennyt jotenkin... ohi. Olin maanantaina tiistaina töissä, sitten laitoin hakemuksia uusiin työpaikkoihin mitä löysin, kävin lauantaina töissä ja sitten olikin jo sunnuntai. Joku päivä siivottiin ihan kunnolla, ehkä torstai? Käytiin myös viemässä tavaroita kierrätyskeskukseen. Että on tässä jotain tapahtunut, mutta jotenkin on silti ollut outo viikko.

Elokuu tekee nopeasti loppuaan ja meillä on häät tulossa syyskuun ekalla viikonlopulla niin tuntuu että aika loppuu niidenkin kanssa kesken. Lisäksi yhdistystoiminta alkoi taas toissaviikolla, niin sekin pitää kiireisenä. Lisäksi sain yrityksen yhteistyökumppanilta aikataulun loppuvuodeksi, enkä ole sitäkään jaksanut lukea vielä, koska kaikki tuntuu niin paljolta nyt.

Kaksi haetuista töistä on myös osa-aikaisia, mutta toivon että ne on sopivampia kun nykyinen työ. En ainakaan usko, että ne vaatii yhtä paljon kuin nykyinen, mikä on kohtuutonta palkkaa kohden. Kolmas haettu työ on täysi-aikainen, mutta paljon enemmän omaa alaa, niin toivon todella että saisin sen. Se ois varmaan aika härdelli sovittaa yritystoiminnan kanssa, mutta tällä hetkellä en jaksa siitä välittää. Haluisin vaa uuden paikan.

Että sellaista. Jotenkin kauheesti kaikkea, mutta silti ei mitään. Turhauttavaa ja ikävä kyllä lamauttavaa.

Resepti

• 4dl maitoa
• 3/4 tl suolaa
• 2 kananmunaa
• 50g sulatettua voita
• 3 dl vehnäjauhoja
• 1 tl leivinjauhetta

Ohje

• Vatkaa kulhossa maidon joukkoon suola, munat, sulatettu voi ja jauhot, joihin on sekoitettu leivinjauhe. Anna taikinan turvota 1/2 - 1 tuntia

Käytiin kävelyllä odotellessa.

Taikina muuttuu aika paksuksi turvotessa.

Turvotuksen jälkeen voit alkaa paistaa vohveleita. Siitä en mitään ohjetta tänne kirjoita, kun ei se ole kuin paistaa.

Vähän jäivät vaaleiksi, olisi pitänyt uskaltaa antaa olla ihan reilusti pidempään. Kypsiä onneksi olivat kaikki. Kyytiäisenä oli kermavaahtoa purkista, sekä kaupan mansikkahilloa.

No periaatteessa alotin sen jo- nyt.

Tarviin paikan jossa voin olla täysin kasvoton ja kropaton, sekä paikan jonne voin avautuu. Terapia on liian kallista, vaikka sitä tarviisinkin.

Tänään varsinkin oli (taas) jotenkin huono päivä, en viihtyny yhtään itessäni ja välillä pelkään et minne nää mun pahat olot voi eskaloitua.

Toivon et tää auttaa. Pääsen kirjaa ajatuksii pois päästä ja aion yhdistää siihen leipomisen. Jotain mitä tehä oikeesti käsillä. Jotain mitä jaksan tehä viikottain. Sais rutiinii (osa-aikasessa työssä ei ole), ja se ei vaadi paljoo (voi lukee vaa reseptii ja tehä siitä), mut se ois sillee mukavaa tekemistä käsillä (muut käsityöt vaatii välillä liikaa, vaikka tarviin luovaa tekemistä).

Toivon kanssa että saan tästä tehtyä tavan. En tiiä vielä pyrinkö julkasemaan tiettyinä päivänä (helpompi pysyy kartalla, mut vaikeampi pitää siitä kiinni) vai pelkästään "joskus viikolla" (epämääräsempi, mikä tarkottaa et helpompi lipsua).

Mutta siis. Kuten sanoin, tänään oli huono päivä. Mulla oli kuvottava olo, työt turhautti, asiakkaat ärsytti ja kaikki tuntu turhalta. Oisin halunnu vaa kömpii takas sänkyyn. Siks aion alottaa tän blogin ja "harrastuksen" jollain helpolla, sekä jollain mitä pystyn tekee ilman kaupassakäyntii.

Kaurakekseillä.

Resepti

• 50g voita
• 2 dl kaurahiutaleita
• 1 dl sokeria
• 1 rkl vehnäjauhoja
• 1 tl leivinjauhetta
• 1 kananmuna

Ohje

• Uuni 200c, sulata rasva, sekoita joukkoon hiutaleet, jauhot, leivinjauhe ja sokeri
• Sekoita taikina haarukalla ja lisää joukkoon muna. Sekoita tasaiseksi massaksi
• Tee taikinasta pieniä nokareita isoin välein. Litistä isommat
• Laita uunin ylätasolle n. 10 min

Taikina pellillä ennen paistoa. Näytti ihan hyvältä, mutta kasat taisi olla liian isoja koska en halunnut käyttää useampaa peltiä.

Kuten paiston jälkeen näkyy, keksit levis uunissa koska keot oli liian isoja. Ei se kyllä makua haittaa ollenkaan ja kaurakeksit saa helposti irti toisistaan kun vertaa esim amerikan tyylisiin kekseihin. Ne kanssa jäähtyessään kovettuu kivasti niin pysyivät hyvin kasassa.

Seuraavaan kertaan.